3.1.2007

Tänään on päivä jolloin pääsen vihdoinkin hakemaan sinut kotiin! Olen odottanut tätä kärsimättömästi ja nähnyt sinusta koiraseni uniakin.Miettinyt miten kummassa me oikein tulemme pärjäämään yhdessä.Pohtinut miten saada sinulle turvatuksi onnellinen elämä ja pyyhkiä pois ne pahuudet, joita olet kokenut.Hetkittäin olen jopa pelännyt onko sinun mahdollista enää edes uskoa pyyteettömään rakkauteen.
Edeltävä yö kului pyöriessä puolihereillä sängyssä odottaen herätyskellon pärähdystä klo 5.00.Lopulta luovutin varttia vaille ja nousin ylös täysin pirteänä kuin peipponen.Jännitys puristi mahan pohjasta ja sai melkein oksentamaan.Olin edellisenä iltana pakannut jo reppuun sinulle hihnan,kaulapannan,vettä, lelun,viltin, pahoinvointilääkettä ja lihapullia herkuksi.Omat evääni odottivat vielä jääkaapissa kun tarkastin, että tarvittavat paperit ja passi olivat turvallisesti repun sivutaskussa.
Netta-koira odotti unenpöpperöisenä aamupissatustaan ja ulkona kävellessä kertoilin sille miten tänään olisi se päivä kun poikakaveri Virosta tulisi lopultakin kotiin.Netta kuunteli tarkkaavaisena pää kallellaan ja tuntui käsittävän miten erikoinen päivä tänään oikein olikaan.

Sisällä ruokin vielä kissat ja Netan ennen kuin suljin ulko-oven ja lähdin bussipysäkille.Aamuvarhainen maisema oli aivan liikkumaton ja hiljainen.Vaikken ollut vielä saanutkaan päivän ensimmäistä kahvikuppia oli olo ylivirittyneen valpas.Bussissa istuessa kertailin perussanoja miten kertoa taksikuskille minne olen menossa ja miten tarhalla osaisin kuvailla sinua koiraseni pieneksi ruskeaksi urokseksi Maardusta. Tuntui että pakahtuisin odotuksesta.

Bussimatka sujui nopeasti eikä moottoritiellä vielä näkynyt juurikaan muuta liikennettä kuin varhaisia bussivuoroja.Vilkaisin kadun reunassa olevaa lämpömittaria, joka näytti 3 + astetta ja pohdin miten te kaikki pienet koirat mahdoitte pärjätä tarhaolosuhteissa näin talvella.Kuinka monen kylmyys heikensi ja lopulta otti matkaansa.

Ruoholahdessa jäin bussista ja kävelin ripeästi kohti metroasemaa, jonka edessä äiti jo odottikin matkaseuraksi lähtemistä.Nostin vielä automaatista rahaa laivalla kruunuiksi vaihdettavaksi ja sitten suuntasimme bussipysäkille odottamaan bussia numero 15 ,joka veisi meidät satamaan.Vartin ulkona paleltuamme bussi vihdoin saapui.Vaikkei pakkasasteita ollutkaan sai pureva merituuli ilman tuntumaan hyytävän kylmältä.Bussi täyttyi matkalaukkuja kantavista matkustajista,mutta mahduimme onneksi istumaan.

Satamassa menimme check-in-jonoon ja kassalla vielä maksoin lemmikkieläinlipun, jotta saisimme sinut koiraseni turvallisesti Suomeen lemmikkihytissä.Passitarkastus eteni nopeasti ja pian jo astelimme käytävää pitkin Eckerölinen Nordlandiaan.Meillä oli erehdyksessä varattuna hytti, jonne kannoimme laukut ja takit. Hetkisen aikaa istuttuamme ja selailtuamme laivaesitteet päätimme lähteä kahville. Laivan kahviossa kummastelimme kalliita hintoja,mutta kahvi onneksi tarttui mukaan kohtuuhintaan.Hytissä syödyt eväsleivät olivat ajaneet hyvin aamupalan aseman,mutta kahvi teki hyvää silti. Laiva lähti satamasta kangerrellen, käännöksiä tehtiin monta minuuttia ennen kuin matka kohti Tallinnaa alkoi.

Kävimme vilkaisemassa taxfreen hintoja ja etsimässä äidille tupakkapaikan.Menimme vielä kannelle katsomaan kuinka ohitimme Kustaanmiekan niemialueen ja lähdimme koneet puksuttaen kohti avomerta.Edessä olisi 3 ja puoli tuntia matkaa.
Hytissä kävin äidin kanssa läpi joitakin perusasioita siitä miten toimisimme tarhalla.Äidille vierailu oli aivan ensimmäinen laatuaan enkä minäkään ollut tutustunut kuin Suomen puolella löytöeläinten elämään.Nettahan oli toki tuotu emonsa mahassa 2002 Tallinnan Varjupaikesta ja sen kautta olin tarhaelämään jo jonkinlaisen kosketuspinnan saanut. Kertasimme taksin tilaamista englanniksi ja opetin äidille muutamia perussanoja viroa tarhalla käytettäväksi.Yhdessä pohdimme tarinaasi koirani ja kuvia, joita olimme netissä ahkerasti selanneet.Oman tietokoneen taustakuvana olitkin jo viikon päivät katsellut minua muistuttaen siitä mitä kohti olin tässä matkaamassa.

Jännitystä purkamaan menimme ottamaan yhdet siiderit baariin ja siinä samalla katselimme merelle.Viereiselle paikalle oli majoittunut vanhempi mies hyvin haisevana ja kassi likaisenharmaana jaloissa.Koitin hengitellä suun kautta ettei lemu olisi aiheuttanut pahoinvointikohtausta.
Vielä tupakkapaikalle äidin seuraksi ja sitten menimmekin hyttiin loppumatkaksi odottelemaan.Söin muutaman keksin ja jännityksestä tärisevin käsin loiskutin vahingossa kolmasosan vichypullon sisällöstä hytin lattialle.Perhosia lenteli vatsassa koko ajan enemmän mitä lähemmäs rannikkoa saavuimmekaan.

Laiva tuli ajallaan satamaan,mutta passintarkastusjonot olivat valtavat ja odottelua kertyi puolisen tuntia reippaasti ennen kuin pääsimme terminaaliin.Meillä oli luppoaikaa noin puolitoistatuntia ja päätimme suunnistaa kaupoille siksi aikaa.Kävelimme aluksi keskustaan Rottermannin kauppakeskukseen ja menimme katselemaan vaatteita.Muistin ostaneeni edellisellä matkallani täältä parit hyvät rintaliivit,mutta nyt en malttanut millään keskittyä eri malleihin ja hintoihin  kun vain laskin minuutteja tarhalle lähtöön. Pikkuveljelle löytyivät toppahousut ja lähdimme Sadamarkettiin etsimään himoittua bändipaitaa tuliaisiksi viemiseksi.Paitaa ei löytynyt ja myyjien tuputtaminenkin kävi nopeasti hermoille.Päädyimme kahvilaan syömään leivät ja sitten kello olikin jo sen verran, että päädyimme etsimään taksia.

Satamassa olin jo yhdeltä taksikuskilta tiedustellut matkan hintaa muttei tämä tuntunut edes osaavan kertoa missä koiratarha sijaitsi, joten päädyimme kilpailevan taksifirman kyytiin.Tämä kuski osasi heti kertoa osoitetta myöden Loomade hoiupaikin.Itselläni oli osoite lapulla kirjoitettuna varalla.Hyppäsimme kyytiin ja sovimme, että ajetaan mittari päällä.Matka kesti hieman odotettua pidempään ja kuski heitti ilmeisesti muutaman ylimääräisen kilometrin rahastusmielessä, mutta pääsimme kuitenkin perille. Kyyti maksoi 218 eestin kruunua. Ystävällinen kuski lupasi tulla noutamaan meitä neljältä ja annoin vielä puhelinnumeron varmuuden vuoksi hänelle.

Tarhalle ajettaessa oli huomio kiinnittynyt isoihin verkkoaitauksiin ja siihen miten syrjässä tarha sijaitsi. Pihalla ei näkynyt muita ja menimme sisälle pääovesta.Sisällä kirjoitimme nimet vihkoon ja menimme muutaman nuoren tytön perässä koppikäytävälle.Haju oli yllättävän voimakas, joka iski heti ovella vastaan.Se oli sekoitus kenties virtsan ja ulosteiden hajua.Ehkä hieman märän koirankin turkista lähtevää tuoksua.Koirien haukunta oli valtaisaa.Aloitimme järjestyksessä käytävän alkupäästä katsellen koiria ja etsien sitä yhtä oikeaa, jota olin tulossa hakemaan.Matkalla näin häkeissä valtaosin pienikokoisia koiria, joista kaikilla tuntui olevan hirmuinen tarve kontaktiin.Ne haukkuivat vasten ovia ja tuntuivat kutsuvan rapsuttamaan tai antamaan ruokaa.Lopulta aivan viimeisessä kopissa olit sinä koiraseni.

Haukuit valtavasti ja aluksi tarkkailin mielentilaasi.Olitko varuillasi vai vain stressaantunut.Katseesi oli ystävällinen ja siksi tiesin heti että me kyllä tulisimme toimeen.Kävin vielä toimiston puolella kysymässä Katariinaa joka ei viellä ollut saapunut.Ystävällinen mieshenkilö kehotti hakemaan koiran valmiiksi, hän ei ollut varma mitä koiraa olin tullut hakemaan.

Tulin koppisi ovelle ja aavistin ettet halunnut mitään pahaa vaikka haukuitkin raivokkaasti.Otin lihapullia käteeni ja astuin sisään.Ahnaasti tulit haistelemaan ja lihapullat maistuivat.Sain rapsuttaakin sinua ja nätisti annoit minun katsoa korvat ja hampaat.Nostelin tassujasi ja hyväilin laihaa selkääsi.Puskit päätäsi kainalooni ja katseesi oli jotenkin äärettömän viisas.Haukkumisesi lopetit samantien kun sait ensimmäisen lihapullan.Oven raosta ojensin lihapullapussin äidilleni ja hän kaivoi repustani hihnan ja pannan esiin.Otin kaulastasi tarhalla käytetyn pannan pois ja vaihdoin tilalle vaaleanruskeasta nahasta tehdyn.Rauhassa odotit kun napsautin hihnan kiinni pantaan ja päättäväisin askelin suuntasit kopin ovelle odottamaan. Tulimme käytävällä ja jatkoimme siitä aulaan.Polvistuin lattialle ja sinä tulit ihan kiinni rapsuteltavaksi.Katselit minua hieman varoen aluksi,mutta nopeasti tunnuit tajuavan että minä en halunnut sinulle mitään pahaa.

Vein sinut ulos ja kovalla kiireellä juoksitkin tekemään tarpeitasi.Hämmästykseni oli suuri kun nostit koipeasi ennen kuin muistin, että aivan noinhan ne urokset homman hoitivatkin!Narttukoiran omistajana tuo ele oli päässyt unohtumaan.Eleettömän päättäväisesti kävelit eteenpäin ja vaikka pieni olitkin sain houkutella sinua takaisinpäin.En halunnut kiskoa, sillä tiesin ettet vielä osannut suomenkielisiä käskyjäni.Rauhassa kävelimme kohti pääovea ja huomasin miten olemuksesi jännittyi.Taisit pelätä että veisin sinut takaisin koppiisi.Vakuutin ettei sinun tarvinnut enää koskaan palata sinne ja niin sitten rauhotuitkin jalkoihini paijattavaksi kun odotimme papereitasi.